Kertoisit nyt kuitenkin.

Toivoo Tausa

Omakohtaiset kokemukset terän ja ruodon liitoskulmien terävyydestä ovat sen verran huonoja (pari puukkoa katkennut po. kohdasta, eivät omatekemiä teriä) että suosin kyllä sellaisia joissa pieni pyöristys po. kohdassa. Jos hommansa osaa, voi tällaiseenkin terään sovittaa helan siten että pyöristys ei mitenkään näy. Pitää vain tehdä tarkaa työtä viilalla...

Sen verran vielä lisään että valtaosassa teristä on ruoto viimeistelty luvattoman huonosti ja helan kunnollinen sovittaminen vaatii paljon työtä. Osin tästä syystä en metalliheloja omissa puukoissani juuri käytäkkään.

sitä ruotoaki menee viilata. ja mitä ei viila pure, puree nauha.

yksi hyvä konsti on avartaa helaa takapuolelta vaikka 5mm poralla, ja jättää etupuolen ainesvahvuudeksi vaikka milli jota on helppo työstää.

en miekään ole saanu koskaan terää ko kohdasta poikki vaikka raakoja testejä olen tehny niile, mutten mie ne kyllä pyöreäksi jätänki..



Viimeinen muokkaaja, Tonna pvm 13.11.2009 09.14, muokattu 1 kertaa
_________________
Ota miestä oppimahan, taivon kaarta katsomahan,
otavaista oppimahan, tähtiä tähystämähän!

Tuo ruodon ja terän välinen olastus:

Itse kannatan pyöreitä muotoja. Asian voi todeta leikkaamalla paperiin pyöreän (sisä)kaaren ja terävän (sisä)kulman. Kun koettaa repäistä noita, niin todennäköisesti terävä kulma lähtee aiemmin repeämään. Samoin olen päätellyt olevan metallien kanssa. Eli terävät kulmat ovat heikkoja linkkejä. Olen myös käsittänyt, että jos karkaisu yltää tuollaisen kulman kohdalle, on se jälleen heikko linkki josta saattaa löytyä jälkeenpäin halkeama.

No, puukko on kuitenkin aika heppoinen (ja erinomainen) yleistyökalu, jolle ei kovin suuria rasituksia välttämättä tule. Aika teoreettistahan tämä oma pohdintani on.

Niin, sitä minä vain ihmettelen että miksi sitä ruotoa ei voi hioa siistiksi ennen terän karkaisua ja lopullista teroitusta. Tämän jälkeen on teroitus aina haittana ja työstettäessä muutenkin ns. vaaravyöhykkeellä.

Viitaten edellisiin puheenvuoroihin uskon että terävä kulma saattaa olla se "viimeinen niitti" silloin kun terän karkaisuraja sattuu sopivaan kohtaan. Muuten ei liene niin väliä.

Niin, se on erittäin hyvä kysymys, että miten paljon voimankäyttöä ja vääntöä puukon pitää kestää...

Mutta tuohon ruodon ja terän rajakohdan katkeamiseen epäilisin syyksi osittain jo taonnassa tulleita virheitä, kuin pelkästään tuon kulman tai karkaisurajan osuutta asiaan. Omassa terän teossani olen ainakin huomannut semmoisen(kin) huonon tavan, että siinä taonnan loppuvaiheessa kun sihtailee että terä on varmasti suora ja ruoto linjassa terään, niin herkästi tulee vielä napautettua taontalämmön alle jäähtynyttä terää tai ruotoa. Samoin jo ihan taonnan alkuvaiheessa kun olastaa, niin on malttamaton eikä malta kuumentaa terästä riittävän pitkään taikka sitten oikea kohta on hakusessa ja ehtii teräs jäähtyä ja taas on mahdollinen piilevä repeämä jo valmiina aihiossa.

Ainahan se puukon lopullinen kokoonpano on helpompaa jo alkuunsa hyvin muotoillun ja viimeistellyn ruodon kanssa. Sekin on yksi niitä kantapään kautta opittuja juttuja, alkuun sitä kuvitteli, että mitä väliä ruodon muodolla, kun se kuitenkin piilotetaan pään sisään, nyttemmin on ajatus kyllä muuttunut.  

Katkeamiseen on olemassa niin monta syytä että täällä ei varmaan saada koskaan listaa loppumaan...jos pitkälle mennään.
Pasin esimerkki paperista oli erittäin hyvä!
Pienikin r siellä tyvessä on avuksi.

Kuitenkin täytyy muistaa se että onko terä sammutettu osittain, loppumaan juuri ennen etuhelan viistettä....vai onko terä sammutettu kokonaan ...jos kokonaan itse sammuttaisin silloin myös ruotoa ainakin 20 mm. Tähän on tietty edellytys että sitä ei sitten juuri viilata hela-asennusta varten. ( itse kutsun tätä kohtaa ns 0-kohdaksi) ( jossa terä on max paksuinen) Eli kohta jossa viisteet muuttuvat teräksi...aloittaen tason tai loivan kaventuman kohti kärkeä. 0 kohdasta taakse päin on ruoto ja siinä sama homma....kapenee kohti päätä.

Jos terä on sammutettu ja hiottu loppuunsaakka...vasta sitten on helan vuoro.
Jos työjärjestys muutetaan siten että terä on raakahiottu sammutuksen jälkeen ja valmistetaan hela...lyödään se paikoilleen, mutta ei aivan loppuun....jatketaan viimeistelyllä ja teroituksella...lydään hela paikoilleen...voi käydä tilanne että 0 kohta on siirtynyt hionnassa ruoton päin ja etuhela onkin väljä!

Se että sinne jotain repeämiä tulisi....en oikein jaksa uskoa, jos tulee ne näkee silmällä...jos aine jostain syystä repeytyy voi kyse olla enemmänkin valssivirheestä...ja tämä on muuten ihan facta, niitä on yllättävän paljon. Joten kangen tai latan hiominen valssioksidista vapaaksi voi paljastaa vaikka mitä ennen taontaa.

Millähän kannattaisi kalapuukon etuhelan ja terän väli "sinetöidä", ettei sinne pääsisi verta ja suolenpätkiä muhimaan ja marinoitumaan?

Itse olen "välyksestä" riippuen täyttänyt välin pikaliimalla tahi jollain 2 komponentti aineella.
 Tarkalla teippauksella säästää jälkien trimmauksessa.


_________________
Älä yritä väkisin, ota suosiolla isompi vasara.

Liima olis tietty hyvä vaihtoehto ja sitä olikin tuolla joku toinenkin tainnut ehdottaa. Tuo teippaus oli hyvä vinkki - olis saattanut jäädä huomioimatta

Mietin kanssa, että mitenhän onnistuisi tinan juottaminen sinne väliin vai saisikohan sitä siistiksi?