Hei.   Olen tässä lukenut sivuja ja yksi homma on jäänyt vähän epäselväksi. Minkäläinen niitti pitäis olla ja miten se pitäis puukkoon pistää?  

Mitähän niittiä tarkoitat ?

Jos tarkoitat niittausta, se riippuu lähinnä siitä mistä helat on jos helat on ? Jos helat on jostain metallista et tarvitse erillistä niittiä. Vaan niittaat ruodon takahelan reikään.  Jos taas takehelaa ei ole, siihen voi vaikka tehdä pienen 'prikan' jonka reikä on samankokoinen kuin ruodonpää ja muuten 'prikka' isompi kuin kahvareikä. Tai sitten ostaa kyseisen esineen vaikka tarvikekaupasta.

Niittaus täällä on kyllä taidettu noin satakertaa käsitellä.   

Eli takahelaan pitää tehdä reikä joka on saman kokoinen kun ruodonpää. Kiitoksia todella selventävästä vastauksesta.       

Alla olevan jupinan joskus aiheesta kirjoitin

taulapää kirjoitti:

Huomenta

Pari sanaa aamutuimaan.
Ensinnäkin, minusta tuolla liiman kuivumisajalla ei ole niin hirmusta merkitystä, kunhan se ei ihan pikaliimaa ole. Kautta aikain on tehty puukkoja ilman liimaakin. Kunhan terä , helat ja kahvapala ovat hyvin valmistellut on vääntyminen melko pieni peikko. Alla paria asiaa, jonkinlaisessa järjestyksessä, mitä nyt tuli mieleen.
1. Tarkista että terä ja varsinkin ruoto on suora. Mikäli terä ei ole oma, hehkuta ruodonpää vielä varmuudeksi.
2. Istuta etuhela tarkasti ja varmista että sekin on suorassa terää/ruotoon nähden
3. Kahvapalaan tulevat reijät tulee olla sopiva, vältä alkuun liian isoja reikiä. Suurenna jos terä ei mahdu.
4. Kun ruoto uppoaa kahvaan tarkista sen istuvuus etuhelaan.
5. Kun kahva ja etuhela istuvat hyvin, myös toisiinsa nähden merkkaa takahelaan ruodon paikka. Muotoile ruoto sopivaksi, meilestäni paras malli on neliskanttinen (piirroksessa C) ja tee täsmälleen samankokoinen reikä takahelaan.
6. Istuta taas helat ja kahva paikalleen. tarkista että helat istuu hyvin ja ettei 'vääntöä' ole suuntaan eikä toiseen.
7. Lyhennä ruoto niin etti niitattavaa jää näkyviin kuin max. 1 mm.,(piirroksessa A) vähempikin riittää jos kaikki on hyvin tehty. Tuohikahvassa pitää tietenkin olla liukuvaraa huomattavasti enemmän, mutta siitä jossakin toisessa viestissä.
8. Niittaa paketti kasaan. Niittaus 'tatin' ei tarvii olla metsän suurin, vaan naputa pallopää vasaralla ruodonpään ympäri, fiilaa, naputa, fiilaa jne. Kun ruodon pinta tavoittaa helan pinnan, lopeta. Puolessa välissä niittausta voit tarkistaa onko paketti edelleen suora.
9. Irrota terä fiilapenkistä. tarkista suoruus silmämääräisesti. Lisäksi voit piirtää apuviivat (piirroksessa B.) jotka kertovat sinulle onko terä suorassa vai ei.
10. Mikäli jokin on eritavalla kuin haluat fiilaa niittaus pois. Ja uusi kaikki kohdasta 1. alkaen, mutta tarkemmin.
11. Mikäli suoruus miellyttää. voit piirttää takahelaam apuviivat (piirroksessa C.) niistä on apua kahvaa hiottaessa. Hio rauhassa, vältä turhaa hätäilyä. Ja tarkista symmetriaa riittävän usein.

Mikä monasti menee vikaa, minun mielestäni:
- Osat ei ole hyvin valmisteltuja.
- Käytetään jotain puristin härveliä ja 'tunkataan' ruoto ja koko puukko vinoon. Tunnen useampia maamme 'parhaita' puukontekijöitä ja seppiä, eikä kukaan heistä käytä puristimia. Heidän puukot ja myös kahvat ovat kuitenkin tiiviitä ja suoria. Routsalais-tyylinen monipala kahva on sitten toinen juttu.
- Niittaus tehdään liian pitkään pätkään. Iso 'tatti' vääntää koko paketin.

Sanompa vielä tämänkin, kun vauhtiin pääsin. Jos 'paketti' on hyvin tehty ja kahvapala kuiva ei siihen tarvita mitään tuohia, nahkoja tms. helojen ja kahvan väliin. Joskus niistä voi olla jopa haittaa. Koriste käyttö on sitten eri asia.

kuva helaan niitatusta ruodosta, jos jollekki on siitä hyötyä, takahela on vasaroitu muka ulkonäön puolesta.


toinen on niitattu helassa olevaan syvennykseen ja hiottu tasaseksi



Viimeinen muokkaaja, Tonna pvm 03.12.2009 12.37, muokattu 1 kertaa
_________________
Ota miestä oppimahan, taivon kaarta katsomahan,
otavaista oppimahan, tähtiä tähystämähän!

taulapää kirjoitti:

Alla olevan jupinan joskus aiheesta kirjoitin

taulapää kirjoitti:

Huomenta

Pari sanaa aamutuimaan.
Ensinnäkin, minusta tuolla liiman kuivumisajalla ei ole niin hirmusta merkitystä, kunhan se ei ihan pikaliimaa ole. Kautta aikain on tehty puukkoja ilman liimaakin. Kunhan terä , helat ja kahvapala ovat hyvin valmistellut on vääntyminen melko pieni peikko. Alla paria asiaa, jonkinlaisessa järjestyksessä, mitä nyt tuli mieleen.
1. Tarkista että terä ja varsinkin ruoto on suora. Mikäli terä ei ole oma, hehkuta ruodonpää vielä varmuudeksi.
2. Istuta etuhela tarkasti ja varmista että sekin on suorassa terää/ruotoon nähden
3. Kahvapalaan tulevat reijät tulee olla sopiva, vältä alkuun liian isoja reikiä. Suurenna jos terä ei mahdu.
4. Kun ruoto uppoaa kahvaan tarkista sen istuvuus etuhelaan.
5. Kun kahva ja etuhela istuvat hyvin, myös toisiinsa nähden merkkaa takahelaan ruodon paikka. Muotoile ruoto sopivaksi, meilestäni paras malli on neliskanttinen (piirroksessa C) ja tee täsmälleen samankokoinen reikä takahelaan.
6. Istuta taas helat ja kahva paikalleen. tarkista että helat istuu hyvin ja ettei 'vääntöä' ole suuntaan eikä toiseen.
7. Lyhennä ruoto niin etti niitattavaa jää näkyviin kuin max. 1 mm.,(piirroksessa A) vähempikin riittää jos kaikki on hyvin tehty. Tuohikahvassa pitää tietenkin olla liukuvaraa huomattavasti enemmän, mutta siitä jossakin toisessa viestissä.
8. Niittaa paketti kasaan. Niittaus 'tatin' ei tarvii olla metsän suurin, vaan naputa pallopää vasaralla ruodonpään ympäri, fiilaa, naputa, fiilaa jne. Kun ruodon pinta tavoittaa helan pinnan, lopeta. Puolessa välissä niittausta voit tarkistaa onko paketti edelleen suora.
9. Irrota terä fiilapenkistä. tarkista suoruus silmämääräisesti. Lisäksi voit piirtää apuviivat (piirroksessa B.) jotka kertovat sinulle onko terä suorassa vai ei.
10. Mikäli jokin on eritavalla kuin haluat fiilaa niittaus pois. Ja uusi kaikki kohdasta 1. alkaen, mutta tarkemmin.
11. Mikäli suoruus miellyttää. voit piirttää takahelaam apuviivat (piirroksessa C.) niistä on apua kahvaa hiottaessa. Hio rauhassa, vältä turhaa hätäilyä. Ja tarkista symmetriaa riittävän usein.

Mikä monasti menee vikaa, minun mielestäni:
- Osat ei ole hyvin valmisteltuja.
- Käytetään jotain puristin härveliä ja 'tunkataan' ruoto ja koko puukko vinoon. Tunnen useampia maamme 'parhaita' puukontekijöitä ja seppiä, eikä kukaan heistä käytä puristimia. Heidän puukot ja myös kahvat ovat kuitenkin tiiviitä ja suoria. Routsalais-tyylinen monipala kahva on sitten toinen juttu.
- Niittaus tehdään liian pitkään pätkään. Iso 'tatti' vääntää koko paketin.

Sanompa vielä tämänkin, kun vauhtiin pääsin. Jos 'paketti' on hyvin tehty ja kahvapala kuiva ei siihen tarvita mitään tuohia, nahkoja tms. helojen ja kahvan väliin. Joskus niistä voi olla jopa haittaa. Koriste käyttö on sitten eri asia.

Huomenta

Olipas tosi hyvä muistilista. Etuhelan porauksisista, kevennyksistä ja sovituksesta jos vielä terävän ohjeen antaisit.
Helaan lohkesi 2mm porasta pala. En sitä nähnyt ja porasin toisen poran pilalle, toki vino reikä tuli. Pala oli vieläkin messingissä ja kevennystä poratessa siitä tuli ylettömän suuri.

Huomenta
Kiva jos näistä mun höpinöistä on jollekin hyötyä

Korostan nyt alkuun että nämä mun esittämät tavat on yksi vaihtoehto, ei läheskään ainut. Itekin käytän muitakin tyylejä. Mutta tälläkin tavalla saa ihan hyvin istuvan etuhelan...

1. Sahataan helaaihio jonka tulee olla korkeus suunnassa riittävän paljon suurempi kuin terän leveys ja sivusuunnassakin riittävä. Pala jätettään neliskanttiseksi.
2. Hela aihioon piirretään keskelle apuviiva jonka päälle asetetaan terä, jonka avulla piirretään hartioiden paikat helaan.  Pitää muistaa että pora leikkaa etäämpää kuin tuo piste. Oikeat pisteen suurinpiirtein  kuvan nuolien kohdalla.
3. Mitataan työntömitalla terästä hartian kohdan paksuudet ja porataan n. 0,5 kapeammat reijät kuin terän paksuus. on syytä lyödä alkureijät viivan mukaan helaan, näin reikäjonosta tulee suora. Ristisyöttöpöyä porassa on oiva apuväline.
4. Kun reijät on saatu aikaiseksi laajennetaan reikää ruodon mukaiseksi. Sen työstämiseen voi käyttää 'dremeliä' fiiloja tai vaikka kultasepän lankasahaa (kuten mm. ystävämme Seppasi tekee) Tärkeää on että reikä jää tiukaksi joka puolelta eikä hela vielä tässä vaiheessa painu kiinni hartioihin.
5. Toiselta puolelta helaa voidaan keventää esim. 'dremelillä' loivat viisteet.
6. Kun ruoto alkaa mahtumaan helaan kiristetään suojattu terä ruuvipenkkiin. n.20 millisetä putkesta voi helposti valmistaa työkalun jolla helaa lyödään paikalleen. Putken pää vaan lyödään lyttyyn ja etuosa oikaistaan suoraksi (huom. SUORAKSI). Tällä putkella voidaan sitten lyödä helaa paikalleen. Kun alkaa tuntua ettei hela enää mene eteenpäin ruodossa se otetaan pois ja tarkistetaan mistä kiikastaa. Tarvittaessa työstetään koloa lisää. Lisäksi on hyvä välistä hehkuttaa eli mellottaa helaa, näin se painuu paremmin paikalleen.
7. Mikäli käy niin hassusti että reijästä tulee horo. voidaan helaa varovasti lyödä kasaan ja taasen aloittaa alusta kohta 6.
8. Hela on riittävän syvällä helassa kun helan pintaan tulee koko terän kuvio (hamaran jäli ja teränsuun jälki). Helan pinta hiotaan haluttuun karkeuteen ja kiillotetaan (jos näin halutaan) jo nyt. Vielä kerran hela asetetaan paikalleen ja lyödään paikalleen, mikäli tarkistuksessa ei ilmene ihmeitä, liitos on tiukka ja terä istuu helassa ilman välyksiä, hela irroitetaan. Nyt oikaistaan helan kahvanpuoli suoraksi.
Lopuksi hela voidaan muotoilla lähelle haluttua kokoa, edelleen on järkevää jättää työstövaraa joka poistetaan yhdessä päämateriaalin kanssa, kun kahva on jo kasattu.

On syytä huomata että ruodon pitää olla terää kapeampi. Hartioiden tulee olla samansuuntaiset. Terä tulee olla viimeistelty. Helan etupinnan viimeistely sen jälkeen kun pää on kasassa...on hyvin hankalaa.

Toivottavasti tästä on iloa

Nämä Taulapään ohjeet ovat kyllä osottautuneet kultaakin arvokkaammiksi kun tässä ensimmäistä niittaamalla kasattua kahvaa teen. Kiitos!

Viestisi on jo vanha, mutta kiitos paljon, siitä on edelleen oikein paljon apua!

Perustieto kestää jopa yli puolivuotta !!