|
| Puukon valmistus alkaa aina päätöksestä minkälaisen
terän puukkoonsa valitsee. Terän hankkimiseen on monia tapoja.
Sen voi hankkia valmiina teriä myyviltä puukkomateriaalien toimittajilta
tai mielenkiintoisinta on tehdä terä alusta loppuun itse. Tälle
sivulle on koottu ohjeet taonnan eri vaiheista, karkaisun perusteista sekä
terän viimeistelystä. |
| Ennen varsinaisen takomisen aloittamista on syytä kiinnittää
terä materiaalin valintaan. Hyvä terä ei synny huonosta
materiaalista, teräs on valittava käyttötarkoituksen mukaan.
Hiili on teräksessä se ainesosa, joka saa teräksen karkenemaan.
Yleensä suositeltavinta on käyttää hiiliterästä,
jonka hiilipitoisuus on 0,7% tai enemmän. Myös seosteräksistä
saadaan ominaisuuksiltaan erlaisia teriä riippuen käytetyistä
seosaineista ja niiden määristä. Näissä teräksissä
on esimerkiksi korroosion kestävyyttä lisääviä
seosaineita. Tähän ryhmään voidaan lukea karkeasti
myös ns. ruostumattomat teräkset. |
|
Seosaineiden ominaisuuksia
|
Hiili C kovuus
Mangaani Mn kulumiskestävyys
Molybdeeni Mb lisää läpikarkaisukykyä
Volframi V lisää kovuutta
Nikkeli Ni lisää sitkeyttä ja korroosion kestävyyttä
Kromi Cr lisää korroosion kestävyyttä
Pii Si lisää kovuutta ja joustavuutta
Valmis terä on aina kompromissi, kaikkia hyviä ominaisuuksia
ei voi saada samaan terään. |
 Taonnan
vaiheet:
1. Olasteen ja ruodon teko
2. Aihion katkaisu oikeaan mittaan
3. Kärjen muotoilu
4. Teränsuun taonta
5. Lappeen ja hamaran taonta
6. Viimeistely |
 1.
On helpointa aloittaa terän valmistus hiiliteräs latasta tai
pyörötangosta, joka ensin taotaan lataksi. Olaste lyödään
lämmitetyn latan sivuun alasimen kulmaa vasten, noin 3mm syvyiseksi.
(kuva yllä ) Tästä jatketaan ruodon venytystä niin,
että ruoto kapenee ja ohenee päähänsä tasaisesti.
Ruodon lähtökohta olisi oltava terän keskellä, eikä
olaste saa olla liian syvä. |
 2.Katkaise
aihio terän hamarapuolelta viistosti lyhemmäksi kuin teränsuu.
Tämä siksi, että teränsuun taottaessa venyy ja terän
kärki kääntyy ylöspäin. |
 3.
Muotoile kärki nuolimaiseksi, huomioi materiaalin siirtyminen, ettei
terä jää liian paksuksi kärjestään. |
 4.Teränsuu
taotaan noin 1.5mm vahvuuteen, niin, että siinä on huomioitu
teroituskulma molemmin puolin symmetrisesti. |
| 5. Tao ja siisti teränlape ja hamara. |
| 6. Jännityksen poistaminen. Taottu terä lämmitetään
noin 600 asteeseen ja annetaan jäähtyä hitaasti. Ennen tätä
muista tarkistaa, että terä on suora. |
| Karkaisu:
 Karkaisussa
lämmitetään teräs lämpötilaan, jossa sen
sisäinen rakenne on mahdollisimman tiivis. Jäähdytys / sammutus
suoritetaan niin nopeasti, ettei teräksen raekoko ehdi muuttua. Karkaisuastia
ei tarvitse olla suuri, riittää kun karkaistava esine peittyy
reilusti nesteeseen. Karkaisu voidaan tehdä kerralla tai niin, että
terän hamara jää karkaisematta. Tällöin sammutetaan
ensin koko terän aluetta muutamia sekunteja, ja nostetaan terän
hamara karkaisunesteen yläpuolelle. Lopuksi sammutetaan koko terä
nesteeseen. Karkaisulämpötilan voi hiiliteräkselle ( C 0.8
– 1.0% ) varmistaa magneetilla. Magneettisuus häviää noin
770 asteessa.
|
| Päästö:
Päästössä haetaan terään kovuuden ja sitkeyden
kompromissi. Liian kova terä on vaikea teroittaa ja liina pehmeä
taa tylsyy helposti. Kaikissa lämpökäsittelyissä on
syytä seurata valmistajan / toimittajan antamia ohjeita. Puukonterän
kovuudeksi voi suositella noin 60 HRC:tä. (Esim. teräs C 0.8%,
päästö 170 astetta sähköuunissa 1 –1,5 tuntia).
Sähköuuni on helppokäyttöinen päästössä
ja siinä voidaan käsitellä useita teriä yhtä aikaa,
lisäksi päästöaika saadaan riittävän pitkäksi. |
 7.
Viimeistely. Viimeistelyssä aihioon tehdään olasteet tarkasti
vastakkain, ruodossa mahdollisesti olevat epätasaisuudet hiotaan pois.
Terä teroitetaan ja kiillotetaan huolellisesti, jonka jälkeen
sen voi suojata maalarinteipillä. |
Teksti: Petri Leivaara
Kuvat: Pekka Väyrynen |
|
|
